keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Hääkuvaajan helmi



Työni on hetkien tallentamista. Asiakas haluaa kuvaksi sen suudelman alttarilla (vaikka se olisikin kestänyt vain sadasosa sekunnin), valssin ensi tahdit ja muut olennaiset ohjelmanumerot, mutta usein parhaita kuvia ovat kuitenkin ne hetket, joita muut eivät edes huomaa. Kutsun näitä helmiksi. Tiedän saaneeni sellaisen kun tunnen, että "hetkessä on taikaa". Ne ovat syy miksi kuvaan ja se mitä haluan asiakkailleni antaa. Niiden saamiseksi pitää tehdä muutakin kuin painaa nappia oikeaan aikaan.


Kuvaan paljon häitä, joissa kuvaustyyli on dokumentaarinen, eli ikuistan tapahtumat sellaisenaan, puuttumatta tapahtumien kulkuun. Haluan olla sivustaseuraaja, mutta tiedän olevani asiakkailleni myös osa juhlapäivää, seuraanhan heitä kaikkialle. Varsinkin, kun kuvataan koko hääpäivä, aamun valmistautumisesta illan pikkutunneille, niin kuvaajasta tulee osa "porukkaa". Tarvitaan mm. tilannetajua, sosiaalisuutta, kokemusta ja taitoa, että tuloksena on kaikille hieno päivä ja onnistuneet kuvat.



Iso tekijä on myös luottamus. Se, että kuvattava saa olla sellainen kuin on ja voi luottaa siihen, että haluan aina asiakkaan parasta. Olen paikalla tilanteissa, joihin harva pääsee. Koen sen etuoikeutena, joka velvoittaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)