perjantai 31. lokakuuta 2014

Syksy ja sisäinen heppatyttö


Tämä vuosi ja etenkin syksy on ollut työntäyteinen ja vaikka elämässäni on paljon muutakin kuin kuvaaminen niin työ on vienyt jo pitkään suurimman osan ajastani. Nyt on ollut kuitenkin pakko raivata tilaa myös muulle, jotta jaksaisin ja luovuus pysyisi voimissaan sekä pääsisi taas kehittymään. Niinhän se menee, että jos ei muuten osaa hidastaa niin sitten pakotetaan pysähtymään. Keuhkokuume pysäytti minut. Tai no ainakin hidasti. Ja nyt voimien palauduttua olen toivottavasti vähän viisaampi oman jaksamisen vaalimisessa.


Koko vuoden olen elänyt selkeää muutosta, joka alkoi oikeastaan viime joulukuussa kun päätin, että uskaltaudun taas ratsaille. Viimeksi olin ratsastanut joskus kymmenvuotiaana, joten jouduin totuttelemaan hevosiin ihan uudestaan. Hevosten kanssa oleminen ja ratsastuksen opettelu ovat ihan erilaista itsesuojeluvaiston omaavalle aikuiselle kuin pienelle heppatytölle. Olen voittanut pelkoni monta kertaa ja löytänyt itsestäni aivan yllättäviä puolia. Tämän kaiken lapsiperheen arjen, töiden ja sairastelun keskellä hevoset ovat olleet kuin terapiaa. Halaus onnistuneen tunnin jälkeen on täynnä onnea tuovaa heppaenergiaa. Suosittelen kokeilemaan :) Ottamiani kuvia näiden ihanien hevosten kesälaitumelle laskusta löydät täältä: Knaperbacka 19.6.2014


Olen onnekas, että saan asustaa kauniin maalaismaiseman keskellä. Myös luonto antaa voimaa ja inspiroi luovuutta. Nämä kuvat otin eilen aamulla läheisellä joella kun aamu-usva nousi mereltä.






Aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Voi että miten ihania nämä sun luontokuvat! Niistä voi oikein aistia aamuisen tunnelman. Itse kävin napsimassa kuukausittaiset vuodenaikakuvani kännykällä, kun kamerasta oli unohtunut muistikortti kotiin. Eihän ne kuvat vastavaloon otettuna ole mistään kotoisin :)

    Minä kävin pikkutyttönä ratsastamassa, mutta nyt vuosikymmenten jälkeen olen alkanut haaveilla issikkavaellukselle menosta. Mietin vaan, että miten siellä hepan selässä onnistuu oleminen, kun toinen jalka töröttää tönkkösuorana. Ystäväni on ikuinen heppatyttö ja hän käy säännölliseti ratsastamassa suunnilleen issikan kokoista heppaa ja nyt olisi minunkin tarkoitus mennä kokeilemaan Sulon selässä istumista :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuula :) Eilen oli ihana aamu ja niin on muuten tänäänkin kun pakkanen on huurruttanut maan valkoiseksi. Mahtavaa jos pääset ratsastamaan ja toivottavasti se onnistuu tönkölläkin jalalla. Mutta jo ihan vaan hevosten kanssa oleminenkin on elämys jos et ole pitkään aikaan ollut talleilla, joten eikun menoksi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)